Välillä vähän reseptejäkin...

Monille ruuanlaittaminen on työlästä puuhaa ja siksi he syövät usein ulkona lounaansa tai vaihtoehtoisesti `nauttivat` puolivalmisteita tai eineksiä. Tietenkään kaikilla ei ole joka päivä aikaa tehdä terveellisiä ja ravitsevia eväitä mukaan töihin, ja niinkuin olen aikasemminkin sanonut, ravintolaruoka ei aina ole epätervellistä. Kuitenkin, jos hieman suunnittelee etukäteen syömisiä ja hiukan näkee vaivaa niiden eteen, lopputulos näkyy nopeastikin sekä vyötäröllä että kukkarossa.
Yksi vinkki on se että tekee useammaksi päiväksi kerrallaan ruokaa, ainakin ne aikaa vievimmät asiat kuten kananrinnat ym. proteiinin lähteet. Salaatti on helppo pilkkoa päivittäin ja näin se säilyy myös tuoreena.

Erityisesti näin kesän kynnyksellä, kun maasta ja merestä nousee kaikkea herkkua, kotona tehtyyn ruokaan kannattaa panostaa. Suomalaisille niin rakas asia kuin grillaaminenkin voi olla terveellistä, paistorasvaa kun ei tarvita, kunhan ei aina valitse niitä rasvaisimpia makkaroita sieltä kaupan tiskiltä vaan kokolihaa tai vaikka tekee itse hampurilaispihvit naudan tai karitsan jauhelihasta.

Seuraavaksi muutamia ohjeita joita voi hyödyntää kesän grillailuissa tai ympäri vuoden.

Pinaatti-pesto

1 dl oliiviöljyä
50 g manteleita
50 g parmesania(aitoa, ei mitään pizzeria höttöä)
2 valkosipulin kynttä
 1 dl vettä

Aja tahnaksi blenderillä tai sauvasekoittimella(jos teet blenderillä, tuplasatsi pyörii paremmin).

Lisää 100 g pinaattia ja aja kunnes tasaista.
Mausta suolalla ja mustapippurilla(myllystä jauhettuna)

Sopii salaatteihin majoneesien tai muiden dressinkien sijasta. Toimii myös paahdettujen perunoiden kanssa tai uunilohen päällä ainaisen creme fraichen sijaan.


Possun kylki

1 kg possun luutonta ja nahatonta kylkeä
30 g suolaa
30 g sokeria

Hiero suola-sokeri seos possun pintaan molemmin puolin. Anna maustua yön yli jääkaapissa.(kannattaa laittaa vuokaan sillä lihasta irtoaa nestettä ja saattaa valua pitkin jääkaappia).
Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen, kiertoilmauunissa riittää 200 astetta. Huuhtele suola-sokeri seos possun pinnalta ja laita kuumaan uuniin, uuni vuoassa. Paista tunti ja tiputa sen jälkeen lämpötila 125 asteeseen. Paista vielä tunti.

Voi syödä sellaisenaan tai jäähdyttää yön yli. Jäähtyneestä lihasta saa leikattua helpommin n. sormen paksuisia slicejä, jotka on mukava grillata vielä rapeaksi grillissä.


Karitsapihvit ja tsatsiki

1 kg karitsan jauhelihaa
2 sipulia
2 solo-valkosipulia
2 kananmunaa
1 rkl suolaa
mustapippuria myllystä
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl jauhettua kumina
2rkl hunajaa
1 ruukku minttua
1 ruukku persiljaa
1 rkl oliiviöljyä paistamiseen

Paista sipulit pannulla. Anna jäähtyä hieman. Lisää kananmunat ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää mausteet sekaan. Sekoita koko seos tasaisesti jauhelihan kanssa ja lisää vielä hienonnetut yrtit.
Muotoile pihveiksi ja paista pannulla tai grillaa grillissä.

1 kurkku, raastettuna
1 tl suolaa
1 lime, kuori sekä mehu
2 dl turkkijugurttia
1 pieni kynsi valkosipulia
muutama oksa minttua
muutama kevätsipulin varsi

Valuta raastettua kurkkua hetki siivilässä. Sekoita kaikki sekaisin ja nauti karitsapihvien kanssa.




Näillä eväillä kesän viettoon!


-krisu-

Aurinkoista maanantaita!
Kesä näyttää viimein alkaneen jopa näillä leveysasteilla! En todellakaan valita!

Päivän työt sekä ensimmäinen treeni tehty ulkona ja nyt on hiukan aikaa kirjoittaa tännekin.

Viikonloppuna kilpailtiin crossfitissa epävirallisissa EM-kisoissa(regionals) joka itseasiassa oli vain euroopan karsinta lajin päätapahtumaan eli Crossfit Gameseihin jotka järjestetään heinäkuussa Kaliforniassa. Mukana on jonkinlaisen mittapuun mukaan kovakuntoisimmat miehet ja naiset ympäri maailmaa.
Suomalaisittain hieno asia oli että porilainen Jonne Koski voitti Euroopan-karsinnat lähes näytöstyyliin ja lähtee edustamaan Suomea päätapahtumaan. Erityisen kovaksi suorituksen tekee se että Jonne on vasta 19-vuotias. Suomalaisilla crossfittaajilla on varmasti kovat odotukset hänestä tulevina vuosina. Oma arvioni on, että tänä vuonna hän on 15 parhaan joukossa, ja ensi vuonna, jos kaikki menee hyvin ja loukkaantumisilta vältytään, top-5 on mahdollinen. Sinne murtautuminen on kyllä kovan työn takana ja tapahtuessaan aivan mieletön suoritus, omasta mielestäni aivan olympiatason suoritus.
Se mikä crossfitistä tekeekin mielenkiintoisen seurata myöspenkkiurheilijana, on lajin monipuolisuus: vaikka silloin tällöin ohjelmassa onkin tiettyjä benchmark-treenejä, useat yhdistelmä-treenit ovat ennalta arvaamattomia ja näin jokainen kisaaja on samalla viivalla koska ei ole voinut harjoitella tiettyä treeniä ja/tai liikettä vaan täytyy olla joka osa-alueella vahva. Toisaalta miesten kolminkertainen games-voittaja, Rich Froning, oli omassa regionissaan aivan ylivoimainen, voittaen 7stä lajista 5. Näyttää siis siltä että päätapahtumassa muut kilpailevat 2. sijasta…
Naisten puolella yllättävää oli, että naisten viime vuoden games-voittaja, Sam Briggs, karsiutui päätapahtumasta. Hänelle kompastuskiveksi koitui käsilläkävely-osio, jossa hän jäi kauaksi kärjestä. Jälleen korostuu se joka osa-alueen tasaisuus joka usein ratkaisee mestaruudet.

Olisi kiva nähdä miten huippu-kymmenottelija pärjäisi crossfitissä. Se onkin oikeastaan ainoa laji mihin sitä voisi verrata: monipuolisia lajeja, joissa tarvitaan voimaa, jonkin verran tekniikkaa ja äärimmäistä kuntoa. Toisaalta Open karsinta, (joista parhaat pääsee regionalseihin),on avoin kenelle tahansa maailmassa ja tänä vuonna siihen osallistuikin reilusti yli 100000 ihmistä ympäri maailmaa, osa cf-ammattilaisia, mutta suurin osa tavallisia treenaajia jotka haluavat hieman haastaa itseään sekä mennä, niinkuin trendikkäästi kuuluu sanoa, mukavuusalueen ulkopuolelle.

Myös karsinta päätapahtumaan on mielenkiintoinen: ei ole maakiintiötä vaan maapallo on jaettu regioneihin joista jokaisesta pääsee tietty määrä kisaajia jatkoon(1-3). Siinä ei vanhat meriitit paljoa paina vaan pitää olla kunnossa ja painaa täysillä päästäkseen jatkoon.
Olen aina ihmetellyt sitä miksi vuodesta toiseen Suomesta lähetetään yleisurheilijoita olympialaisiin ja mm-kisoihin joissa heillä ei edes omalla ennätystuloksellaan olisi mahdolllisuutta top-10 porukkaan. Miksi pitää olla edustuskiintiö, eikö menestys kuitenkin mitata pistesijoilla ja mitaleilla?
No, on monia muitakin asioita mitä ihmettelen päivittäin…

 Liikunta ja urheilu on parhaillaan olympia-aatteen mukaista, Nopeammin, Voimakkaamin, Korkeammalle, ja tuo hyvää terveyttä ja oloa sitä tekeville ja joissain tapauksissa myös ryhmähenkeä.

Kotiläksy kesän ajaksi jokaiselle: koita itsellesi jotain uutta lajia ja anna sille mahdollisuus. Tietysti sen pitää olla myös kivaa että se kestää.
Itse en ole ikinä tykännyt uimisesta mutta kesäkuun alusta ostan Stadikalle kausikortin ja annan sille mahdollisuuden.

Nauttikaa auringosta, olkaa paljon ulkona, syökää vaikka lounas/eväät ulkona. Kaikki maistuu sillä tavalla paremmalta!

Krisu

 

Pitkästä aikaa tekstiä tänne blogin puolelle....

Tuntuu olevan niin kiireistä, että on vaikea löytää aikaa tälle kirjoittamiselle mutta aikaahan on kaikilla saman verran käytettävissä, se pitää vaan hyödyntää tehokkaammin.


Oma elämäni on viimeisen vuoden aikana muuttunut aika radikaalisti. Tein 19 vuotta kokin hommia ravintolassa, niistä viimeiset 10 vuotta ns. huippupaikoissa niin Helsingissä ja Tukholmassa, useissa näistä keittiömestarina mikä tarkoittaa sitä että vastaa ruoka-tuotteesta ja kaikesta siihen liittyvästä, tilauksista, varastoista, huolehtii kokeista, on vähän niinkuin jengin koutsi tai ehkä enemmänkin pelaaja-valmentaja. Päivät venyivät pitkiksi ja normaali työviikko oli 60 tuntia ja jos joku oli sairaslomalla, sen vuorot piti myös tehdä ja aika usein sitä itse niitä paikkaili ja viikot pitenivät entisestään ja pinna kiristyi. Sitten tein isoja muutoksia elämässäni.

Nyt olen viimeisen vuoden ajan ollut personal trainerina, ohjannut ihmisiä liikkumaan ja terveisiin elämäntapoihin, tehnyt ruokavalioita ja vetänyt  säännöllisiä treenitunteja Forever Herttonimessä(joka aiemmin oli Helsinki Sports Club). Olen tehnyt myös joitain kokkikeikkoja joka kuukausi jotta tuntuma säilyy myös kokkailuun, vaikkakaan ei se mihinkään niin helposti ja nopeasti katoa.
Teen tällä hetkellä palkkatyötä n20-30 h viikossa mutta vaikka sitä aikaa näennäisesti on enemmän käytössä, johonkin se vaan kuluu. Eikö olekin ihmeellistä?
Olen treenannut ja tehnyt ruokavalioita monenlaisessa elämäntilanteessa oleville ihmisille ja lähes jokainen sanoo että 'aika ei riitä tähän kaikkeen' .
On toki totta että osalla on aikaa vievä ja stressaava työ, lapsi(a) etc. MUTTA:
Entinen esimieheni Tukholmasta sanoi että ruotsalaiset ovat liian kiireisiä laittamaan itse ruokaa ja syövät siksi paljon eineksiä ja myös paljon ravintoloissa, mutta keskimäärin ehtivät katsoa 3 tuntia päivässä televisiota.
Ja sama pätee varmasti meihin suomalaisiin. Tuosta kommentista on jo jonkin aikaa ja nykyään aikarosvoja ovat myös erilaiset SOMEn muodot. ( on niin tärkeää lukea tämänkaltaisia treeni-ruoka-lifestyle-blogeja ettei kerkiä treenaamaan ja tekemään itse ruokaa., heh heh)
Huomaan sen itsessäni että vaatii aikamoista kurinalaisuutta mennä treenaamaan useita kertoja viikossa, tehdä terveellisiä ruokia päivittäin, olla AVAAMATTA televisiota ja facebookia tms. Mutta jos haluaa tuloksia, painonhallinnassa, kropan muokkauksessa tai voimailussa, itsekuri on tärkeää.

Sekä suunnittelu.

Erityisesti ruokien ja syömisien suhteen. Kun on ravitsevat, terveelliset ja riittävät eväät mukana töissä, ei tule lähdettyä niin helposti pizzalle tai kebabille tms. Näin ei tule myöskään verensokerin heittelyitä, työskentelykin on tehokkaampaa ja jaksaa vielä lähteä töiden jälkeen harrastamaan jotakin.
Tee eväitä kerralla useammaksi päiväksi ja pakkaa ne jo illalla valmiiksi jääkaappiin. Paista esim. 2n kananrinnan sijasta 8, tee lihapullia tai pihvejä kilosta jauhelihaa, keitä kilo perunaa kerralla, kypsennä 2 parsa-tai kukkakaalia kerralla... Tai mitä ikinä syötkään. Tämä helpottaa ja nopeuttaa arkeasi ja voit silti syödä monipuolisesti mutta ennenkaikkea terveellisesti ja ravitsevasti.
Lisäksi, kun syöt omia eväitä, ei tule usein syötyä liikaa niinkuin saattaa käydä seisovassa pöydässä syödessä.
Olen myös sitä mieltä että jos ei ole aikaa tehdä itse ruokaa päivittäin, aikataulussa on jonkin verran siivottavaa.

Samoin on harrastamisen laita. Ainakin jos sille ei ole terveydellisiä esteitä. Tunti päivässä on 4% ajastasi. Eikä siis tarvitse sitä tuntia joka päivä tehdä. Mutta esim.
3-4 kertaa viikossa tunnin liikunta ja yhteensä 2-3 tuntia viikossa ruokien tekemiseen viikottain ei varmasti ole ylivoimaista lähes kellekään.

Tässä joitain ajatuksia siitä miten itse olen järjestellyt elämääni viimeisen vuoden aikana. Ja voin kertoa että vaikka olenkin kova aikatauluttaja omassa elämässäni, olen myös äärimmäisen mukavuuden haluinen joten jos minulta onnistuu edellä kuvailtu suunnittelu ja järjestely, se onnistuu aivan varmasti keneltä tahansa!

Aurinkoista kevättä kaikille!

Ps. Nyt jos haluaa vielä kesälaitumille kirmaamaan hoikemmassa varressa, olisi viimeinen hetki aloittaa pieni ruoka-ja elämäntapa remontti. Ota rohkeasti yhteyttä niin suunnitellaan sinun ruoka-ja treeniohjelmasi!

Krisu