Rehtorin Eväät

Aurinkoista maanantaita!
Kesä näyttää viimein alkaneen jopa näillä leveysasteilla! En todellakaan valita!

Päivän työt sekä ensimmäinen treeni tehty ulkona ja nyt on hiukan aikaa kirjoittaa tännekin.

Viikonloppuna kilpailtiin crossfitissa epävirallisissa EM-kisoissa(regionals) joka itseasiassa oli vain euroopan karsinta lajin päätapahtumaan eli Crossfit Gameseihin jotka järjestetään heinäkuussa Kaliforniassa. Mukana on jonkinlaisen mittapuun mukaan kovakuntoisimmat miehet ja naiset ympäri maailmaa.
Suomalaisittain hieno asia oli että porilainen Jonne Koski voitti Euroopan-karsinnat lähes näytöstyyliin ja lähtee edustamaan Suomea päätapahtumaan. Erityisen kovaksi suorituksen tekee se että Jonne on vasta 19-vuotias. Suomalaisilla crossfittaajilla on varmasti kovat odotukset hänestä tulevina vuosina. Oma arvioni on, että tänä vuonna hän on 15 parhaan joukossa, ja ensi vuonna, jos kaikki menee hyvin ja loukkaantumisilta vältytään, top-5 on mahdollinen. Sinne murtautuminen on kyllä kovan työn takana ja tapahtuessaan aivan mieletön suoritus, omasta mielestäni aivan olympiatason suoritus.
Se mikä crossfitistä tekeekin mielenkiintoisen seurata myöspenkkiurheilijana, on lajin monipuolisuus: vaikka silloin tällöin ohjelmassa onkin tiettyjä benchmark-treenejä, useat yhdistelmä-treenit ovat ennalta arvaamattomia ja näin jokainen kisaaja on samalla viivalla koska ei ole voinut harjoitella tiettyä treeniä ja/tai liikettä vaan täytyy olla joka osa-alueella vahva. Toisaalta miesten kolminkertainen games-voittaja, Rich Froning, oli omassa regionissaan aivan ylivoimainen, voittaen 7stä lajista 5. Näyttää siis siltä että päätapahtumassa muut kilpailevat 2. sijasta…
Naisten puolella yllättävää oli, että naisten viime vuoden games-voittaja, Sam Briggs, karsiutui päätapahtumasta. Hänelle kompastuskiveksi koitui käsilläkävely-osio, jossa hän jäi kauaksi kärjestä. Jälleen korostuu se joka osa-alueen tasaisuus joka usein ratkaisee mestaruudet.

Olisi kiva nähdä miten huippu-kymmenottelija pärjäisi crossfitissä. Se onkin oikeastaan ainoa laji mihin sitä voisi verrata: monipuolisia lajeja, joissa tarvitaan voimaa, jonkin verran tekniikkaa ja äärimmäistä kuntoa. Toisaalta Open karsinta, (joista parhaat pääsee regionalseihin),on avoin kenelle tahansa maailmassa ja tänä vuonna siihen osallistuikin reilusti yli 100000 ihmistä ympäri maailmaa, osa cf-ammattilaisia, mutta suurin osa tavallisia treenaajia jotka haluavat hieman haastaa itseään sekä mennä, niinkuin trendikkäästi kuuluu sanoa, mukavuusalueen ulkopuolelle.

Myös karsinta päätapahtumaan on mielenkiintoinen: ei ole maakiintiötä vaan maapallo on jaettu regioneihin joista jokaisesta pääsee tietty määrä kisaajia jatkoon(1-3). Siinä ei vanhat meriitit paljoa paina vaan pitää olla kunnossa ja painaa täysillä päästäkseen jatkoon.
Olen aina ihmetellyt sitä miksi vuodesta toiseen Suomesta lähetetään yleisurheilijoita olympialaisiin ja mm-kisoihin joissa heillä ei edes omalla ennätystuloksellaan olisi mahdolllisuutta top-10 porukkaan. Miksi pitää olla edustuskiintiö, eikö menestys kuitenkin mitata pistesijoilla ja mitaleilla?
No, on monia muitakin asioita mitä ihmettelen päivittäin…

 Liikunta ja urheilu on parhaillaan olympia-aatteen mukaista, Nopeammin, Voimakkaamin, Korkeammalle, ja tuo hyvää terveyttä ja oloa sitä tekeville ja joissain tapauksissa myös ryhmähenkeä.

Kotiläksy kesän ajaksi jokaiselle: koita itsellesi jotain uutta lajia ja anna sille mahdollisuus. Tietysti sen pitää olla myös kivaa että se kestää.
Itse en ole ikinä tykännyt uimisesta mutta kesäkuun alusta ostan Stadikalle kausikortin ja annan sille mahdollisuuden.

Nauttikaa auringosta, olkaa paljon ulkona, syökää vaikka lounas/eväät ulkona. Kaikki maistuu sillä tavalla paremmalta!

Krisu