Olin kolme viikkoa sitten olkapääleikkauksessa ja se on saanut minut miettimään erilaisia treenityylejä ja myös tekniikoitakin. On ollut pakko kuntouttaa olkapäätä ja kuminauhat ovatkin olleet ahkerassa käytössä. Magneettikuvaus kertoi kiertäjäkalvosimen osarepeämästä ja alunperin oli tarkoitus olla 6 viikkoa kantositeessä. Vamma olikin kesympi, kalvosin oli ainoastaan rispaantunut, se siis tasoitettiin ja luontaisesti ahdasta olkapäätä avarrettiin hiomalla. Täytyy sanoa että toipuminen on ollut aika nopeaa. Tähän varmasti vaikuttaa se että leikkaus-aluetta ympäröivät lihaksest olivat kohtuullisessa kunnossa ja myös heti leikkausta seuraavana päivänä alkanut aktiivinen kuntoutus varmasti on nopeuttanut parantumista. Suoraan pään päälle tehtävät ylöstyönnöt onnistuvat jo, eilen tein 12 kg:n kahvakuulalla, JEE, mutta sivunostot ns. vipunostot ovat vielä työläitä.
Jännä on ollut huomata miten olkapää oli jo tottunut nostamaan painoja apulihaksilla ja kuinka se helposti nousee ylöspäin epäkkäästä kun lähtee vaikka kuminauhalla tekemään vipunostoja taakse ja eteen. Kolme kuukautta tuli kuitenkin treenattua, vaikka hartiaan sattuikin ja ihminen on niin hienosti suunniteltu että se pyrkii helpottamaan jokapäiväisiä toimia eli jos joku paikka ei toimi täysillä, muut lihakset rientävät avuksi. Hyvä esimerkki on jos ihminen tekee paljon työtä niska kumarassa esim. päätteellä. Lihakset rupeavat muodostamaan sidekudosta niskaan jotta ei tarvitsisi pitää niskaa kumarassa, jotta se pysyisi itsestään. Tämä ei tietenkään ole tavoiteltava tila koska se ei ole luonnollista ja saa aikaa niska-hartiaseudun kipuja, verenkiertohäiriöitä ja sitä myötä päänsärkyä sekä huonoa ryhtiä tai niinkuin mun tapauksessa, varsinaisen nostotyön tekevät muut lihakset. Mutta tämä on hyvä esimerkki siitä miten vartalolla on kyky korjata itse itseään, varsinkin kun sitä harjoittaa aktiivisesti. Antti Nurmi, Spartanin kouluttaja ja omistaja kertoi, että thaimaalaisilla nuorilla luutiheys säärissä on jopa kolminkertainen verrattuna länsimaihin, johtuen lukuisista potkuista ja tärähdyksistä mitä he ottavat säärillä vastaan thai-nyrkkeilyssä. Juuri tällainen tärähtely lisää sitä luutiheyttä ja vahvistaa niitä ja näin ne eivät napsahda helposti poikki. No, ei sitä tarvitse thai-nyrkkeilyä aloittaa vaan yksinkertaiset hyppy-harjoitukset sisällytettynä treeniin aika-ajoin, box-hyppyjä, yhdenjalan eteenpäinhyppyjä, kyykkyhyppyjä, vahvistavat samalla tavalla, ainakin vastaamaan jokapäiväisen elämän tarpeita.
Mielenkiintoisen näkökannan kuntoutukseen esitti Ido Portal, joka vetää ympäri maailmaa Movement X- seminaareja. Hänen sanomansa perustuu liikkeeseen ja omalla kropalla tehtäviin erittäin haastaviin harjoitteisiin, tietysti sillä tasolla millä itse ollaan. Hän kertoi että treenatessa kaksi sormea murtui ja lääkärit olisivat laittaneet lastan. Hän ei sitä halunnut vaan kävi ostamassa tennispallon ja rupesi jumppaamaan sormia päivittäin useita tunteja. Muutaman viikon päästä hän pystyi taas seisomaan yhdellä kädellä käsilläseisonnassa. Eli aktiivinen kuntouttaminen on avain pikaiseen toipumiseen.
Minkälaista treeniä tulisi sitten valita?
Olen pitkään treenannut salilla, ja vaikka viime vuodet olenkin treenannut crossfittia, tämän kuntoutuksen aikana, olen taas huomannut punttisalin edut verrattuna äärimmilleen vedettyihin crossfit-treeneihin joissa käytetään paljon omaa kroppaa vastuksena ja liikkeet tulisi olla puhtaita. Älkää pelätkö, jatkan taas crossfittia kun siihen kykenen, mutta tavallisilla kuntosaleilla on paljon laitteita joilla voi vahvistaa jotain lihasryhmää suoraan ja eristävästi, joka on erittäin tärkeää kuntoutumisen aikana. Ja kyllä crossfitissakin voi liikkeitä skaalata omiin tarpeisiin sopiviksi mutta esim. tällä hetkellä en edes uskaltaisi tehdä tempausta tangolla, en tiedä kuinka se repisi arpeutuvaa haavaa. Sen sijaan vipuvarsilaitteella tehtävä olkapunnerrus onnistuu ihan mukavasti kun sen tekee rauhallisesti. Kuntoutukseen siis normaali sali toimii paremmin, hyvään kuntoon pääsemiseksi suosittelen crossfittia tai crosstrainingia tai muuta toiminnallista liikuntaa.
Myös se tavoite pitäisi miettiä.
Haluaako pelkästään lihasta, voimaa ja lihasta, voimaa tai kestävyyttä. Kaikissa näissä on hiukan eri treenit. Tietysti isot lihakset ovat aina suht vahvat mutta kehonrakentajat ovat paljon voimanostajia kookkaampia mutta eivät niin vahvoja. Monet treenaavatkin sillä tavalla ei-tavoitteellisesti että molemmat osa-alueet kehittyvät. Tällä tavalla treenatessa, harjoitukset usein junnaavat paikallaan, harjoitukset koostuvat usein samoista liikkeistä, niistä sattaa tulla pakkopullaa ja loppuvat ennen pitkää kokonaan. Mikä olisi tähän sitten ratkaisu? Jos olet nuori, 17-22 vuotias, olet vasta muuttumassa aikuiseksi, on oikeastaan ihan sama miten treenaat ja kehityt silti.Kuitenkin suositttelen monipuolista, koko kroppaan kohdistuvaa treenausta.
Jos olet lähempänä 30 vuotta tai reilusti ylikin aloittaessasi harjoittelun, suosittelen personal trainerin palkkaamista. Jokainen meistä tuntee `jonkun joka on käynyt kauan salilla ja osaa kaikki lajit eikä veloita siitä mitään`mutta näillä`koutseilla`ei ole usein hajuakaan miten opettaa joku liike toiselle, ja koska eivät saa siitä mitään korvausta, heillä ei ole vastuutakaan.
PTn kanssa sen sijaan suunnittelette yhdessä SINUN tavoitteesi, SINUN aikataulujesi mukaan ja harjoitusohjelma on räätälöity juuri SINULLE. Tietysti sitä voi ja pitää pystyä muokkaamaan mutta jo 5-10 yhteistä harjoitusta antaa pohjan monen vuoden tehokkaalle treenille, opit oikeat liikkeet, miten ne suoritetaan oikeaoppisesti ja miten niitä voi modifioida ja yhdistellä jos haluaa lisätehoja irti. PTn motiivi pitäisi olla ihmisen kuntoon saaminen ja tavoitteiden saavuttaminen, ei niinkään rahastaminen jatkuvasti uusilla tunneilla. Asiakkaan tulee myös haastaa PT, kysellä ja kyseenalaistaa paljon jotta se ydin treenistä tai jostain liikkeestä tulisi ilmi. Näin myös PT kehittyy kokoajan.
Jaahas, aika lähteä iltalenkille ja sen jälkeen vähän kuminauha jumppaa olkapäille.
Palataan taas asiaan!
reksi
7. marraskuuta 2013
2. marraskuuta 2013
Elämästä (ja siitä nauttimisesta) + Ruisleipäresepti
Kuten otsikko sanookin, tämä blogi keskittyy treenaamiseen ja siihen liittyvään ravintoon, unohtamatta elämistä.
Monille liikkuminen ja urheilu ovat elämäntapa, jopa työ. Työnä se voi tarkoittaa ammattimaista valmentamista, personal traininigia, kuntosalilla ohjaamista tai ryhmäliikunnan ohjaamista, tai se voi olla urheilua huipputasolla jossain joukkue-tai yksilölajissa.
Oli niin tai näin,varmasti lähes kaikki myöntävät, että joskus on tarpeen ja aiheellistakin ottaa vähän iisimmin ruuan suhteen ja sallia tiettyjä vapauksia, itselle tai valmennettavalle, kohtuuden nimissä kuitenkin. Ja ovathan ruoka ja juoma "elämän pieniä iloja" joista kuuluukin nauttia. On hyvä muistaa että hyvä ruoka ei aina ole epäterveellistä ja että terveellinen ruoka voi olla myös hyvää. Kun yhtenä päivänä viikossa syö vähän vapaammin, energiavarastot täyttyvät mukavasti ja treeni kulkee viikolla paremmin ja ajatuskin luistaa paremmin ja näin sekä kroppa ja mieli saa tärkeää polttoainetta mitä kuluttaa. Jopa painoluokka urheilijat, fitneksessä tai kehonrakennuksessa, käyttävät kerran viikossa tai kahdessa ns.tankkauspäivää jopa tiukalla kisadieetilläkin.
Kokkina saan usein kuulla että hyvän ruuan salaisuus, tai oikeastaan tae, ovat kerma ja voi. Itse olen eri mieltä. Jos niitä paljon käyttää, ruuasta tulee todella tuhtia ja olo ruokailun jälkeen on väsynyt, ei energinen, niinkuin syömisen jälkeen tulisi olla. Toki on ruokia mihin nuo kaksi raaka-ainetta kuuluvat, esim. monet parhaat jälkiruuat eivät vain maistu miltään ilman niitä, ja olenkin sitä mieltä että jos haluaa syödä jälkiruokaa tai jotain leivonnaista, niin syö mieluummin täyttä tavaraa mutta harvemmin, kuin usein näitä kasvisrasva-kevyt-light-hömpötyksiä. Sama pätee juustoihin; käsi sydämellä, kenen mielestä 17% Aurajuusto, tai Oltermanni on hyvää? Itse söisin mieluummin oltermannista sen muovikuoren kuin tuota kevytjuustoa!!!
Ruokaa laittaessani lisään monesti kasviksiin nokareen voita, ja kaadan sen jälkeen ne siivilään ja näin niihin jää voin maku mutta ne eivät ui siinä. Sama pätee kermaan, pieni loraus parantaa makua mutta kermaan hukuttaminen on sitten ihan eri asia.
Eikä se ravintolaruokakaan ole aina epäterveellistä.
Helsingissä on monia hyviä aasialaisia ravintoloita, joissa ei kermaa ja voita juurikaan ruuanlaitossa käytetä, ja näissä ruoka on ainakin näennäisesti kevyempää, toki monissa kastikkeissa ja dressingeissä on sitten sokeria senkin edestä, mutta niinkuin edellä sanoin, välillä saa ja pitääkin ottaa vapauksia syömisen suhteen. Eilen käytiin iltapalalla ravintola Yumessa joka sijaitsee Kluuvikadulla ja siellä vanhat kokkikaverini Niko ja Paul tiimeineen loihti pöytään aikas upeat setit!
Suosittelen testaamista!
www.ravintolayume.fi
Ajattelin jakaa tässä blogissa ohjeita ja reseptejä mitkä sopivat terveelliseen ruokavalioon mutta myös ohjeita joita voit tehdä ihan herkuttelu mielessä. Kysykää myös rohkeasti vinkkejä, miten saa tylsään ruokavalioon vaihtelua ja ruuasta maistuvampaa.
Tässä ruisleivän ohje, mikä on kulkenut mukananani jo kohta 15-vuotta. Se on hiukan työläs mutta maku palkitsee vaivan. Ja päälle, mitäpä muutakaan kuin aitoa voita.
Ohjeesta tulee 2 kpl n.8x20 cm vuokaa:
Päivä 1
sekoita isossa, laakeassa kulhossa tai yleiskoneen kulhossa
1 dl ruisjauhoja
1 dl vettä
(1 dl ruisjuurta, jos on käytössä, kauppahalleista ja leipomoista voi ostaa)
1 pss kuivahiivaa, jos ei ole juurta
Sekoita ainekset käsin ja peitä kulho liinalla ja jätä huoneenlämpöön 12-15 tunniksi
Päivä 2
Sekoita edelliseen....
300g rikottua ruis-tai vehnäsuurimoita
200 g auringonkukan siemeniä
100 g pellavansiemeniä
100 g ruis-tai kauralese
4 dl tummaa siirappia
5 dl vettä
2 pss kuivahiivaa
anna turvota 10-15 tuntia huoneenlämmössä
Päivä 3
sekoita edelliseen...
1,2 litraa ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
3 dl appelsiinimehua
2 rkl suolaa
Vaivaa yleiskoneella tai käsin 5-10 minuuttia niin että kaikki on sekaisin.
Voitele leipävuoka öljyllä ja painele leipä vuokaan, n.puoleen väliin vuoan reunasta.
Kohota liinan alla, lämpimässä paikassa, kunnes leipä on noussut vuoan reunan tasolle.
Paista 160 asteessa kiertoilmalla 1h, kumoa vuoasta, ja paista vielä 15 minuuttia.
Anna vetäytyä liinan alla hetki ennen maistamista....

Monille liikkuminen ja urheilu ovat elämäntapa, jopa työ. Työnä se voi tarkoittaa ammattimaista valmentamista, personal traininigia, kuntosalilla ohjaamista tai ryhmäliikunnan ohjaamista, tai se voi olla urheilua huipputasolla jossain joukkue-tai yksilölajissa.
Oli niin tai näin,varmasti lähes kaikki myöntävät, että joskus on tarpeen ja aiheellistakin ottaa vähän iisimmin ruuan suhteen ja sallia tiettyjä vapauksia, itselle tai valmennettavalle, kohtuuden nimissä kuitenkin. Ja ovathan ruoka ja juoma "elämän pieniä iloja" joista kuuluukin nauttia. On hyvä muistaa että hyvä ruoka ei aina ole epäterveellistä ja että terveellinen ruoka voi olla myös hyvää. Kun yhtenä päivänä viikossa syö vähän vapaammin, energiavarastot täyttyvät mukavasti ja treeni kulkee viikolla paremmin ja ajatuskin luistaa paremmin ja näin sekä kroppa ja mieli saa tärkeää polttoainetta mitä kuluttaa. Jopa painoluokka urheilijat, fitneksessä tai kehonrakennuksessa, käyttävät kerran viikossa tai kahdessa ns.tankkauspäivää jopa tiukalla kisadieetilläkin.
Kokkina saan usein kuulla että hyvän ruuan salaisuus, tai oikeastaan tae, ovat kerma ja voi. Itse olen eri mieltä. Jos niitä paljon käyttää, ruuasta tulee todella tuhtia ja olo ruokailun jälkeen on väsynyt, ei energinen, niinkuin syömisen jälkeen tulisi olla. Toki on ruokia mihin nuo kaksi raaka-ainetta kuuluvat, esim. monet parhaat jälkiruuat eivät vain maistu miltään ilman niitä, ja olenkin sitä mieltä että jos haluaa syödä jälkiruokaa tai jotain leivonnaista, niin syö mieluummin täyttä tavaraa mutta harvemmin, kuin usein näitä kasvisrasva-kevyt-light-hömpötyksiä. Sama pätee juustoihin; käsi sydämellä, kenen mielestä 17% Aurajuusto, tai Oltermanni on hyvää? Itse söisin mieluummin oltermannista sen muovikuoren kuin tuota kevytjuustoa!!!
Ruokaa laittaessani lisään monesti kasviksiin nokareen voita, ja kaadan sen jälkeen ne siivilään ja näin niihin jää voin maku mutta ne eivät ui siinä. Sama pätee kermaan, pieni loraus parantaa makua mutta kermaan hukuttaminen on sitten ihan eri asia.
Eikä se ravintolaruokakaan ole aina epäterveellistä.
Helsingissä on monia hyviä aasialaisia ravintoloita, joissa ei kermaa ja voita juurikaan ruuanlaitossa käytetä, ja näissä ruoka on ainakin näennäisesti kevyempää, toki monissa kastikkeissa ja dressingeissä on sitten sokeria senkin edestä, mutta niinkuin edellä sanoin, välillä saa ja pitääkin ottaa vapauksia syömisen suhteen. Eilen käytiin iltapalalla ravintola Yumessa joka sijaitsee Kluuvikadulla ja siellä vanhat kokkikaverini Niko ja Paul tiimeineen loihti pöytään aikas upeat setit!
Suosittelen testaamista!
www.ravintolayume.fi
Ajattelin jakaa tässä blogissa ohjeita ja reseptejä mitkä sopivat terveelliseen ruokavalioon mutta myös ohjeita joita voit tehdä ihan herkuttelu mielessä. Kysykää myös rohkeasti vinkkejä, miten saa tylsään ruokavalioon vaihtelua ja ruuasta maistuvampaa.
Tässä ruisleivän ohje, mikä on kulkenut mukananani jo kohta 15-vuotta. Se on hiukan työläs mutta maku palkitsee vaivan. Ja päälle, mitäpä muutakaan kuin aitoa voita.
Ohjeesta tulee 2 kpl n.8x20 cm vuokaa:
Päivä 1
sekoita isossa, laakeassa kulhossa tai yleiskoneen kulhossa
1 dl ruisjauhoja
1 dl vettä
(1 dl ruisjuurta, jos on käytössä, kauppahalleista ja leipomoista voi ostaa)
1 pss kuivahiivaa, jos ei ole juurta
Sekoita ainekset käsin ja peitä kulho liinalla ja jätä huoneenlämpöön 12-15 tunniksi
Päivä 2
Sekoita edelliseen....
300g rikottua ruis-tai vehnäsuurimoita
200 g auringonkukan siemeniä
100 g pellavansiemeniä
100 g ruis-tai kauralese
4 dl tummaa siirappia
5 dl vettä
2 pss kuivahiivaa
anna turvota 10-15 tuntia huoneenlämmössä
Päivä 3
sekoita edelliseen...
1,2 litraa ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
3 dl appelsiinimehua
2 rkl suolaa
Vaivaa yleiskoneella tai käsin 5-10 minuuttia niin että kaikki on sekaisin.
Voitele leipävuoka öljyllä ja painele leipä vuokaan, n.puoleen väliin vuoan reunasta.
Kohota liinan alla, lämpimässä paikassa, kunnes leipä on noussut vuoan reunan tasolle.
Paista 160 asteessa kiertoilmalla 1h, kumoa vuoasta, ja paista vielä 15 minuuttia.
Anna vetäytyä liinan alla hetki ennen maistamista....

Tilaa:
Blogitekstit (Atom)